perjantai 13. maaliskuuta 2020

Työmiehen vaimo

Muutama päivä ehti kulua TBR-listani julkaisemista, kun nappasin käteeni hyllynlämmittäjänä pitkään pyörineen teoksen, otin ja luin sen, totesin sen hyväksi ja huomasin vieläpä saaneeni siitä ensimmäisen merkinnän TBR-listaani. Kyseessä oli siis, kuten otsikostakin näette, Minna Canthin vuonna 1885 julkaistu Työmiehen vaimo, listallani sijalla 84.

Olin saanut yläasteen äidinkielentunneilta melko negatiivisen kuvan Canthin teoksista, ja siksipä Työmiehen vaimo-parkakin jäi niin pitkäksi aikaa luettavien pinoon pyörimään. Kyseessä on kuitenkin klassikko ja kaikinpuolin merkkiteos, joten halusin todella lukea sen. Kun vielä sain äidinkielenkurssilla tehtäväksi lukea jonkun klassikkonäytelmän, päätin heivata ennakkoluuloni syrjään ja tarttua teokseen.

Työmiehen vaimo on Canthin tunnetuin näytelmä, joka kertoo Johanna-nimisestä naisesta ja hänen kelvottomasta Risto-miehestään. Johannan elämä olisi muutenkin kurjaa Riston kanssa, mutta ajalle tyypillinen miesten ylivalta ajaa hänet entistäkin ahtaammalle antaen Ristolle mahdollisuuden kiristää vaimoaan ja kohdella tätä miten haluaa.

Canth oli tulenpalava naisasianainen, ja häntä saammekin kiittää suurelta osin nykypäivän tasa-arvosta jota nautimme suloisessa Suomessamme. Teos onkin yhtä suurta protestia julkaisuajankohtanaan vallinneelle naisten sorrolle, eikä syyttä, naisten asema oli todella huono noihin aikoihin.

Kirjan naishahmot ovat lyhyen teatterinäytelmän hahmoiksi todella eläviä ja hauskoja, ja heidän elämänmenoaan seuraakin ilolla. Miehet taas ovat melko yksiulotteisia ja mitäänsanomattomia hahmoja. Esimerkiksi Riston sikailuille ei kerrota kummempia syitä, mies nyt vain sattuu olemaan varsinainen don juan joka hyppii kapakasta toiseen ja hameenhelmasta kolmanteen. Kyseessä ei kuitenkaan ole tarinan kulkua millään tavalla haittaava seikka, eikä siihen välttämättä lukiessa edes kiinnitä huomiota. 

Itse juoni on helposti seurattava ja varsin viihdyttävä, joskaan se ei tarjoa mitään suunnattoman erikoista. Loppua kohden tarina alkaa tarjoilla tapahtumia ja juonenkäänteitä toisensa perään, ja verkkaisesti kulkenut tarina saa reippaasti uusia kierroksia.

Teoksen parasta antia on ehdottomasti sen luova ja valloittava dialogi, jota lukee aivan ilokseen. Vastahakoisinkin lukija joutuu taipumaan kirjan houkutukselle, kun Canth tarjoilee sivu toisensa jälkeen sujuvasti soljuvaa, nokkelaa sanailua hahmojen välillä, johon antaa mausteensa vanhahtava suomen kieli. 

Kaiken kaikkiaan Työmiehen vaimo on erinomainen lukukokemus, joskaan ei mikään maailmaamullistava. Sen klassikkoasema on ehdottoman ansaittu, ja toisin kuin aiemmin luulin, sen asema ei johdu vain sen käsittelemästä tärkeästä aiheesta, vaan myös yksinkertaisesti siitä, että se on kirjoitettu todella hyvin. Suosittelen ehdottomasti teoksen lukemista kaikille, ja annankin sille ansaitut neljä tähteä viidestä. Miksikö vain neljä? Teos on ensisijaisesti teatterinäytelmä, eikä sitä ole siis kirjoitettu pelkästään luettavaksi, mikä saa lukemisen ajoittain töksähtelemään hiukan. Muutenkaan kirjassa eivät jotenkin loksahtaneet yhteen kaikki ne palaset, joita vaadin viiden tähden kirjalta.

✦✦✦✦✧

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti