sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Historian hämäristä—eli mistä tämä blogi sai alkunsa

Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu.

Näillä sanoilla alkaa maailmanhistorian tunnetuin fantasiakirja, filologian professori J.R.R. Tolkienin kirjoittama Taru sormusten herrasta. Kyseessä on mittava teos joka kertoo vaikuttavan, maailman alkuhämäristä juurensa juontavan tarinan jonka pääosassa ovat pienet ja hiljaiset Konnun hobitit. Hobittien harteille asetetaan taakka jota maailman mahtavat eivät uskalla itse kantaa. Heidän on tehtävä epätoivoinen matka Mordoriin, maahan jossa asuu maailman pahuus. Siellä heidän on määrä tehdä se, mihin ihmisten suurin kuningas, Gondorin Isildur ei aikanaan kyennyt: valtasormus, sormus johon Mordorin ruhtinas Sauron oli vuodattanut suuren osan voimastaan, on tuhottava.

Velho Gandalf perustelee uhkayritystä Keski-Maan vapaiden kansojen edustajille seuraavasti: Olkoon siis hulluus vaatteemme, verho Vihollisen silmän edessä! Sillä hän on hyvin viekas ja punnitsee kaiken tarkkaan pahuutensa vaa'assa. Mutta hän tuntee vain yhden punnuksen, himon, vallanhimon; ja sillä hän mittaa kaikki sydämet. Hänen sydämeensä ei astu ajatus, että kukaan kieltäytyisi Sormuksesta, että saatuamme sen me tahtoisimme sen hävittää. Jos pyrimme siihen, saatamme hänet ymmälleen.

Tämä ylväs ja loistelias tarina on kiistatta yksi maailmankirjallisuuden suurimpia klassikoita. Kun sain sen ensimmäistä kertaa käsiini ala-asteella, olin vaikuttunut. Teksti oli koukeroista ja paikoin vaikeaselkoista, ja perusteelliset maisemakuvaukset menivät nuorelta lukijalta ohi, mutta siitä huolimatta koin koskettaneeni jotain suurta. Myöhemmillä lukukerroilla käsitys vahvistui entisestään. Olin löytänyt vertaansa vailla olevan mestariteoksen, eepoksen jonka rinnalle ei löydy tasaveroista haastajaa fantasian alalla.

Taru sormusten herrasta oli siihenastisen elämäni vaikuttavin lukukokemus, ja on ehkäpä vieläkin. Se innosti minut lukemaan enemmän ja monipuolisemmin. Siihen asti olin pitänyt fantasiaa tylsänä ja sen lähisukulaista, scifiä latteana ja epäuskottavana. Ennakkoluulojeni lasikaton murtanut Taru sormusten herrasta oli viitoittamassa tietä kaunokirjallisuuden moni-ilmeiseen maailmaan. Tästä pääsemmekin otsikossa mainitsemaani aiheeseen:

Tämän blogin taustaa

16-kesäisen elämäni varrella olen ehtinyt lukea jos jonkinmoista, ja toki myös kirjoittaa kaikenlaista. Lukukokemuksia on ehtinyt kertyä moninkertaisesti enemmän kuin keskivertoteinillä, ja kirjoitustaitojakin on kehuttu jonkin verran. Nettiä selatessani olen törmännyt useaan ansiokkaaseen kirjablogiin, ja näiden asioiden summana mielessäni kehittyi luonnollisesti ajatus oman blogin perustamisesta.

Blogi on nyt pitkän jahkailun jälkeen perustettu, ja sisältöä on tulossa. Milloin ja miten usein, se on eri asia. Sanotaan nyt aluksi julkaisutahdin olevan postaus/viikko. 

Kirjablogeja on kuitenkin Suomessa kymmeniä toinen toistaan laadukkaampia ja viihdyttävämpiä, joten epäilemättä monet ihmettelevät, miten aion erottua joukosta. Vastaus löytyy lukutottumuksiani tutkimalla. Vaikka olen sormusten herran jalanjäljissä kulkemalla innostunut kaunokirjallisuudesta, täyttää tietokirjallisuus edelleen suurimman osan (t)yöpöydästäni. Valitettavan harva blogi käsittelee tietokirjallisuutta mitenkään, joten aion täyttää tämän aukon ja arvostella romaanien lisäksi jokaisen tietokirjan jonka luen. 

Ja blogin nimestä sen verran, että halusin sen kuvastavan jotenkin innostustani Tolkienin tuotantoon, niin että se erottuisi jotenkin lukuisista muista kirjablogien nimistä. Siitä siis sana hobitti. Asiaan vaikutti toki myös hobittimainen pituuteni, tarkemmin sanottuna siis sen puute. 

Tervetuloa blogini pariin!