Konnun kootut viisaudet

Konnun kootut viisaudet on kirjailija ja Tolkien-fani Noble Smithin kirjoittama opas hobittimaisempaan elämään. Kuten tiedämme, hobittien elämä on synonyymi onnellisuudelle, joten Smithin kirjaa voisikin tituleerata onnellisuusoppaaksi.

Kirja perustuu ajatukseen siitä, että nykymaailmassa ollaan unohdettu onnellisen elämän ainekset ja juututtu stressaavan ja ahdistavan oravanpyörän ympärille. Smith antaa ihastuttavan hobittimaisen ohjeen: eläkää leppoisammin.

Hobittien elämänmeno on toki pelkkää iloista utopiaa: Konnun maatalousvaltainen yhteiskunta ei olisi tosiasiassa pyörinyt päivääkää niin huolettomasti kuin Tolkien antaa ymmärtää. Hobitit olisivat raataneet pelloillaan pitkiä päiviä vailla aikaa kävelyretkille ja piippukessulle. Mutta jos jätämme realismin taka-alalle ja keskitymme ainoastaan hobittimaiseen elämänasenteeseen, huomaamme Smithin olevan oikeassa: miksi emme ajattelisi kuin hobitit? Ei itseä tarvitse ottaa niin vakavasti, taikka jäädä voivottelemaan asioita, sillä ne eivät ainakaan parane.

Kirjan vinkit ovat kerrassaan hobittimaisia: laula paljon, käy kävelyretkillä, syö usein, naura mehevästi ja hoida puutarhaa. Mitä sitä ihminen tarvitsee muuta ollakseen onnellinen?

Smithin kärkevät kommentit nykymaailmaa kohtaan ovat teoksen loistavimpia kohtia. Kaupunkien kutsuminen rumiksi, örkkimäisiksi ostoskeskuksiksi, nykyajan prosessoidun, vesitetyn ja aromatisoidun ruoan arvostelu, sekä alituisen rikastumisen tavoittelun halveksuminen ovat kerrassaan mainiota luettavaa. Smith osaa pukea sanoiksi kaiken sen mikä nykyajassa on vialla.

Konnun kootut viisaudet on pääasiassa mukavaa ja avartavaa luettavaa, mutta ajoittain löytyy toki myös ärsyyntymisen aiheita. Suurin harmistusta tuottava asia on asiavirheiden käsittämätön määrä. Smith sanoo itseään Tolkien-faniksi, mitä hän epäilemättä onkin, mutta hän on silti päästänyt Keski-maata koskeviin tietoiskuihin lukemattomia pikkuvirheitä, ja yhden isommankin: Sauron ei tosiaankaan ollut elokuvien esittelemän luomettoman silmän kaltainen, kuten Smith väittää!

Mur. Keski-maahan juurtunut sydämeni värisee vihasta.

Kaiken kaikkiaan kirja on silti oikein mukava lukukokemus ja Tolkien-fanille ehdoton luettava. Kirjan vinkkejä noudattamalla saattaa hyvinkin löytää oman sisäisen hobittinsa ja tien onnellisempaan elämään!

✦✦✦✦✧

Työmiehen vaimo

Muutama päivä ehti kulua TBR-listani julkaisemista, kun nappasin käteeni hyllynlämmittäjänä pitkään pyörineen teoksen, otin ja luin sen, totesin sen hyväksi ja huomasin vieläpä saaneeni siitä ensimmäisen merkinnän TBR-listaani. Kyseessä oli siis, kuten otsikostakin näette, Minna Canthin vuonna 1885 julkaistu Työmiehen vaimo, listallani sijalla 84.

Olin saanut yläasteen äidinkielentunneilta melko negatiivisen kuvan Canthin teoksista, ja siksipä Työmiehen vaimo-parkakin jäi niin pitkäksi aikaa luettavien pinoon pyörimään. Kyseessä on kuitenkin klassikko ja kaikinpuolin merkkiteos, joten halusin todella lukea sen. Kun vielä sain äidinkielenkurssilla tehtäväksi lukea jonkun klassikkonäytelmän, päätin heivata ennakkoluuloni syrjään ja tarttua teokseen.

Työmiehen vaimo on Canthin tunnetuin näytelmä, joka kertoo Johanna-nimisestä naisesta ja hänen kelvottomasta Risto-miehestään. Johannan elämä olisi muutenkin kurjaa Riston kanssa, mutta ajalle tyypillinen miesten ylivalta ajaa hänet entistäkin ahtaammalle antaen Ristolle mahdollisuuden kiristää vaimoaan ja kohdella tätä miten haluaa.

Canth oli tulenpalava naisasianainen, ja häntä saammekin kiittää suurelta osin nykypäivän tasa-arvosta jota nautimme suloisessa Suomessamme. Teos onkin yhtä suurta protestia julkaisuajankohtanaan vallinneelle naisten sorrolle, eikä syyttä, naisten asema oli todella huono noihin aikoihin.

Kirjan naishahmot ovat lyhyen teatterinäytelmän hahmoiksi todella eläviä ja hauskoja, ja heidän elämänmenoaan seuraakin ilolla. Miehet taas ovat melko yksiulotteisia ja mitäänsanomattomia hahmoja. Esimerkiksi Riston sikailuille ei kerrota kummempia syitä, mies nyt vain sattuu olemaan varsinainen don juan joka hyppii kapakasta toiseen ja hameenhelmasta kolmanteen. Kyseessä ei kuitenkaan ole tarinan kulkua millään tavalla haittaava seikka, eikä siihen välttämättä lukiessa edes kiinnitä huomiota. 

Itse juoni on helposti seurattava ja varsin viihdyttävä, joskaan se ei tarjoa mitään suunnattoman erikoista. Loppua kohden tarina alkaa tarjoilla tapahtumia ja juonenkäänteitä toisensa perään, ja verkkaisesti kulkenut tarina saa reippaasti uusia kierroksia.

Teoksen parasta antia on ehdottomasti sen luova ja valloittava dialogi, jota lukee aivan ilokseen. Vastahakoisinkin lukija joutuu taipumaan kirjan houkutukselle, kun Canth tarjoilee sivu toisensa jälkeen sujuvasti soljuvaa, nokkelaa sanailua hahmojen välillä, johon antaa mausteensa vanhahtava suomen kieli. 

Kaiken kaikkiaan Työmiehen vaimo on erinomainen lukukokemus, joskaan ei mikään maailmaamullistava. Sen klassikkoasema on ehdottoman ansaittu, ja toisin kuin aiemmin luulin, sen asema ei johdu vain sen käsittelemästä tärkeästä aiheesta, vaan myös yksinkertaisesti siitä, että se on kirjoitettu todella hyvin. Suosittelen ehdottomasti teoksen lukemista kaikille, ja annankin sille ansaitut neljä tähteä viidestä. Miksikö vain neljä? Teos on ensisijaisesti teatterinäytelmä, eikä sitä ole siis kirjoitettu pelkästään luettavaksi, mikä saa lukemisen ajoittain töksähtelemään hiukan. Muutenkaan kirjassa eivät jotenkin loksahtaneet yhteen kaikki ne palaset, joita vaadin viiden tähden kirjalta.

✦✦✦✦✧

Hobitin TBR-lista

TBR-lista, tuo jokaisen kirjabloggaajan kunnioittama opinkappale. Mystinen teksti joka saa ajoittain omistajansa epätoivon partaalle, sillä kun on taipumus jäädä enemmän tai vähemmän toteutumatta.

Asiaa tuntemattomille kyseessä on To Be Read-lista, luettelo kirjoista jotka on tarkoitus saada luettua tämän elämän aikana. Tässä on oma listani. Kursivointi tarkoittaa, että olen aloittanut kirjan lukemisen. Lihavointi tarkoittaa, että olen lukenut kirjan. Jos listasta puuttuu joitain klassikoita, älä murehdi, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että olen jo lukenut ne.

Hobitin TBR-lista

1. Raamattu 

2. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

3. Elias Lönnrot: Kalevala

4. Leo Tolstoi: Sota ja rauha

5. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

6. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

7. J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

8. Zacharias Topelius: Välskärin kertomuksia

9. J.R.R. Tolkien: Silmarillion

10. Victor Hugo: Kurjat

11. Aleksandre Dumas: Kolme Muskettisoturia

12. Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä

13. Jostein Gaarder: Sofian maailma

14. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

15. Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

16. Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

17. Zacharias Topelius: Maamme-kirja

18. Charles Dickens: Oliver Twist

19. Franz Kafka: Muodonmuutos

20. Emily Brontë: Humiseva harju

21. J.R.R. Tolkien: Húrinin lasten tarina

22. Mary Shelley: Frankenstein

23. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

24. Herman Melville: Moby Dick

25. Mihail Soholov: Hiljaa virtaa Don

26. Miguel Cervantes Saaredran: Don Quijote

27. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

28. Elias Lönnrot: Kanteletar

29. Jonathan Swift: Gulliverin matkat kaukaisilla mailla

30. Ray Bradbury: Fahrenheit 451

31. Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset 

32. Eino Leino: Helkavirsiä

33. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

34. J.R.R. Tolkien: Gondolinin tuho

35. Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

36. Victor Hugo: Pariisin Notre Dame

37. Homeros: Odysseia

38. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

39. Dan Brown: Da Vinci-koodi

40. Homeros: Ilias

41. Franz Kafka: oikeusjuttu

42. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

43. Tuhat ja yksi yötä

44. Leo Tolstoi: Anna Karenina

45. Volter Kilpi: Alastalon salissa

46. Arvid Järnefelt: Isänmaa

47. Gabriel Garicia Marguez: Sadan vuoden yksinäisyys

48. Veijo Meri: Manillaköysi

49. Jack London: Erämaan kutsu

50. Marco Polon matkat

51. Ilmari Kianto: Punainen viiva

52. Richard Adams: Ruohometsän kansa

53. Aapeli: Pikku Pietarin piha

54. Aleksis Kivi: Nummisuutarit

55. William Shakespeare: Romeo ja Julia

56. Juhani Aho: Rautatie

57. Juhani Aho: Juha

58. Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija

59. Stephen King: Se

60. J.R.R. /Christopher Tolkien:The History of Middle-earth 1-12

61. Paulo Coelho: Alkemisti

62. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

63. Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys

64. Bram Stoker: Dracula

65. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

66. Thomas Mann: Buddenbrookit

67. Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit

68. Gustave Flaubert: Rouva Bovary

69. Väinö Linna: Musta rakkaus

70. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

71. Giovanni Boccaccio: Decamerone

72. Aino Kallas: Sudenmorsian

73. Ursula K. Le Guin: Maameren velho

74. Umberto Eco: Ruusun nimi

75. Arthur Clarke: 2001 avaruusseikkailu

76. Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

77. William Shakespeare: Hamlet - Tanskan prinssi

78. George R.R. Martin: Valtaistuinpeli

79. Beowulf

80. F.E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

81. Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen

82. Elias Lönnrot: Matkat 1828-1844
83. Anni Swan: Pikkupappilassa

84. Minna Canth: Työmiehen vaimo   arvostelu

85. J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

86. Harriet Beecher Stove: Setä Tuomon tupa

87. Ronald L. Numbers: Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta
88. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
89. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
90. G.A. Wallin: Tutkimusmatkoilla arabien parissa
91. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
92. Isaac Asimov: Säätiö
93. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
94. L.M Montgomery: Pieni runotyttö
95. Sofokles: Kuningas Oidipus
96. Mikael Stenmark: Tiedeusko ja todellisuuden rajat
97. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
98. Voltaire: Candide
99. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
100. Tove Jansson: Kesäkirja


Siinäpä se, minun listani. Hyvin klassikkopitoinen siitä tuli, mutta onpa siellä mukana hitunen tuoreempaakin tuotantoa ja muutama tietokirjallisuuden helmi odottelemassa lukemistaan. Kertokaahan, miltä lista näyttää! Olenko tehnyt aivan kummallisia valintoja tai löysittekö itsellenne uutta lukemista listasta?

Historian hämäristä—eli mistä tämä blogi sai alkunsa

Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu.

Näillä sanoilla alkaa maailmanhistorian tunnetuin fantasiakirja, filologian professori J.R.R. Tolkienin kirjoittama Taru sormusten herrasta. Kyseessä on mittava teos joka kertoo vaikuttavan, maailman alkuhämäristä juurensa juontavan tarinan jonka pääosassa ovat pienet ja hiljaiset Konnun hobitit. Hobittien harteille asetetaan taakka jota maailman mahtavat eivät uskalla itse kantaa. Heidän on tehtävä epätoivoinen matka Mordoriin, maahan jossa asuu maailman pahuus. Siellä heidän on määrä tehdä se, mihin ihmisten suurin kuningas, Gondorin Isildur ei aikanaan kyennyt: valtasormus, sormus johon Mordorin ruhtinas Sauron oli vuodattanut suuren osan voimastaan, on tuhottava.

Velho Gandalf perustelee uhkayritystä Keski-Maan vapaiden kansojen edustajille seuraavasti: Olkoon siis hulluus vaatteemme, verho Vihollisen silmän edessä! Sillä hän on hyvin viekas ja punnitsee kaiken tarkkaan pahuutensa vaa'assa. Mutta hän tuntee vain yhden punnuksen, himon, vallanhimon; ja sillä hän mittaa kaikki sydämet. Hänen sydämeensä ei astu ajatus, että kukaan kieltäytyisi Sormuksesta, että saatuamme sen me tahtoisimme sen hävittää. Jos pyrimme siihen, saatamme hänet ymmälleen.

Tämä ylväs ja loistelias tarina on kiistatta yksi maailmankirjallisuuden suurimpia klassikoita. Kun sain sen ensimmäistä kertaa käsiini ala-asteella, olin vaikuttunut. Teksti oli koukeroista ja paikoin vaikeaselkoista, ja perusteelliset maisemakuvaukset menivät nuorelta lukijalta ohi, mutta siitä huolimatta koin koskettaneeni jotain suurta. Myöhemmillä lukukerroilla käsitys vahvistui entisestään. Olin löytänyt vertaansa vailla olevan mestariteoksen, eepoksen jonka rinnalle ei löydy tasaveroista haastajaa fantasian alalla.

Taru sormusten herrasta oli siihenastisen elämäni vaikuttavin lukukokemus, ja on ehkäpä vieläkin. Se innosti minut lukemaan enemmän ja monipuolisemmin. Siihen asti olin pitänyt fantasiaa tylsänä ja sen lähisukulaista, scifiä latteana ja epäuskottavana. Ennakkoluulojeni lasikaton murtanut Taru sormusten herrasta oli viitoittamassa tietä kaunokirjallisuuden moni-ilmeiseen maailmaan. Tästä pääsemmekin otsikossa mainitsemaani aiheeseen:

Tämän blogin taustaa

16-kesäisen elämäni varrella olen ehtinyt lukea jos jonkinmoista, ja toki myös kirjoittaa kaikenlaista. Lukukokemuksia on ehtinyt kertyä moninkertaisesti enemmän kuin keskivertoteinillä, ja kirjoitustaitojakin on kehuttu jonkin verran. Nettiä selatessani olen törmännyt useaan ansiokkaaseen kirjablogiin, ja näiden asioiden summana mielessäni kehittyi luonnollisesti ajatus oman blogin perustamisesta.

Kirjablogeja on kuitenkin Suomessa kymmeniä toinen toistaan laadukkaampia ja viihdyttävämpiä, joten epäilemättä monet ihmettelevät, miten aion erottua joukosta. Vastaus löytyy lukutottumuksiani tutkimalla. Vaikka olen sormusten herran jalanjäljissä kulkemalla innostunut kaunokirjallisuudesta, täyttää tietokirjallisuus edelleen suurimman osan (t)yöpöydästäni. Valitettavan harva blogi käsittelee tietokirjallisuutta mitenkään, joten aion täyttää tämän aukon ja arvostella romaanien lisäksi jokaisen tietokirjan jonka luen. 

Ja blogin nimestä sen verran, että halusin sen kuvastavan jotenkin innostustani Tolkienin tuotantoon, niin että se erottuisi jotenkin lukuisista muista kirjablogien nimistä. Siitä siis sana hobitti. Asiaan vaikutti toki myös hobittimainen pituuteni, tarkemmin sanottuna siis sen puute, mutta se ei liene olennaista tässä.  

Tervetuloa blogini pariin!